TEKSTI JA KUVAT: Arto Takalampi
Nivalalaisen maidontuottajan Juha Knuutin peltojen viljavuuskartoissa loistaa vihreä väri.
”Ei olisi voinut paremmin osua”, tuumaa urakoitsija Rauli Koskela reisjärveläisestä Koskelan Konepojat Oy:stä Nordkalkin järjestämän 120-juhlavuoden kalkkiarvonnan heinäkuun voiton osumista nivalalaiselle maidontuottajalle Juha Knuutille.
Koskela on vuotuinen vieras kalkinlevityskoneineen Knuutin pelloilla, sillä tilan peltoja kalkitaan säännöllisesti vuosittain eri kalkitusaineilla.
Knuutin voittama erä Nordkalkin Aito Dolomiittia levitettiin pellolle syyskuun alussa. 40 tonnin kuormia arvotaan kaikkiaan kolme, yhteensä 120 tonnia. Viimeinen erä arvotaan marraskuussa.
Nivalalainen maidontuottaja Juha Knuuti voitti Nordkalkin juhlavuoden arvonnassa 40 tonnin kalkkikuorman levityksineen. Arvonta osui oikeaan kohteeseen, sillä Knuutin tilalla peltojen kalkitseminen on säännöllinen, vuosittainen toimenpide.
”Eihän liikenteessäkään saa ajaa päin punaista, joten ei myöskään pellolla. Pyrkimyksenäni on, että kaikki lohkot ovat vihreällä eli pH olisi yli kuuden, ja se on myös toteutunut.” – Juha Knuuti
Kalkituksen pohjana ovat viiden vuoden välein tehtävät viljavuustutkimukset. Juha Knuuti huomauttaa, että vuosien näppituntuma on myös opettanut huomaamaan, missä kalkituksen tarvetta on.
Maidontuotannon nykyisessä kannattavuuskriisissä ostovoima on hänen mukaansa lujilla, kun kustannukset nousevat eivätkä tuottajahinnat meinaa riittää kulujen katteeksi. Siinä tilanteessa sellaiset investoinnit, joista ei saa sijoitettuja panoksia heti konkreettisesti takaisin, vaativat varsin pitkää harkintaa, vaikka tietääkin niiden olevan pitkässä juoksussa hyväksi.
”Olemme päätyneet kuitenkin säännölliseen kalkitukseen emmekä minkään yksittäisen vuoden isoon kalkituspiikkiin pitkän kalkittoman kauden jälkeen”, hän tiivistää.
Kun tilan maidontuotannossa on vuonna 2006 rakennetussa ja vuonna 2010 laajennetussa pihatossa noin 150 lypsylehmää sekä lisäksi ruokinnassa hiehot ja nuori karja, pelloista pääosa, 120 hehtaaria on nurmella.
Aperuokinta perustuu tilan omaan säilörehuun sekä murskesäilöttyyn viljaan, jonka oma tuotanto ei aivan riitä. Säilörehua nykyiseltä peltoalalta sen sijaan saadaan riittävästi.
”Kun säilörehunurmi on maitotilan tärkein perusrehu ja säilörehun laadulla on suuri merkitys korkeatuottoisen karjan ruokinnassa, sen tuottamiseen pitää panostaa. Siksi kalkituksetkin suunnataan pääasiassa nurmilohkoille”, Knuuti sanoo.
Norkalkin Aito Dolomiitti -kalkki levitettiin ohran sängelle. Urakoimassa oli Knuutin pellot ennestään tunteva tuttu urakoitsija Rauli Koskela reisjärveläisestä urakointiyrityksestä Koskelan Konepojat Oy:stä.
”Kalkituksesta on selkeä hyöty nurmille. Se on osaltaan tuottanut tulosta laadukkaana rehuna, ja nurmesta on saatu kovia hehtaarisatoja.”
Knuutin pyrkimyksenä on, että puolen hehtaarin nurmiala riittäisi aina lehmää kohti ja siihen sisältyisivät myös hiehot ja nuorkarja. Käytännössä se tarkoittaa 8-9 000 kilon, parhaimmillaan 10 000 kilon kuiva-ainesatoja hehtaarilta.
MTT:n eli nykyisen Luonnonvarakeskus Luken monivuotisessa tutkimuksessa (2009-2014 Ruukin tutkimusasema) vahvistui, että nurmien kalkitsemisella saadaan laadukasta nurmirehua karjalle.
Kalkitus lisäsi jonkin verran kuiva-ainesatoa väkilannoitetuilla nurmilla, mutta ei niin selkeästi karjanlantanurmilla. Kalkituksen selkeät edut nurmituotannossa tulevat kuitenkin nurmirehun koostumuksen kautta.
Hyvälaatuisen säilörehun sekä lisääntyneen ravinteiden hyödyntämisen tuoma kate voi raportin mukaan olla tuhansia euroja vuositasolla keskikokoisella nautakarjatilalla.
Kalkitus nimittäin lisäsi nurmen sulavuutta, energia-arvoa, valkuaispitoisuutta ja vähensi kuitupitoisuutta. Vastaavasti kalkilla oli erittäin merkittävä vaikutus nurmen kivennäiskoostumukseen. Kalkitus lisäsi yleensä aina kalsiumin, magnesiumin ja fosforin pitoisuutta eli paransi nurmen ravinteiden hyödyntämistä. Kalkittu nurmi sitoi kasvuunsa näitä enemmän kuin ei-kalkittu nurmi.
Juha Knuuti ei ole tutustunut tutkimukseen tarkemmin, mutta sanoo sen olevan linjassa omien käytännön havaintojensakin kanssa.
Hänen mukaansa hyötyjä on kuitenkin vaikea laskea suoraan euroissa, ja tärkein kalkituksesta saatava hyöty tilalle onkin pH:n saaminen viljavuuskartoissa vihreälle. Vain silloin saa muistakin peltoon laitettavista panoksista kuten lannoituksesta ja kasvinsuojeluaineiden käytöstä parhaan hyödyn sadossa määrällisesti ja laadullisesti.
Kun kalkkimiehiä on koolla, puhutaan kalkista. Nordkalkin myyntipäällikkö Mika Erkkilä (vas.), urakoitsija Rauli Koskela, maidontuottaja Juha Knuuti sekä hänen isänsä Heikki Knuuti pohtivat, että kalkituksen pääpaino on siirtynyt vuodenkierrossa osin hankalien levitysolosuhteiden vuoksi talvesta syksyyn.
”Punaisella oleville pellolle ei kannata uhrata mitään panoksia”, Juha Knuuti tiivistää.
Tilalla pellot lannoitetaan sekä karjanlannalla että myös väkilannoitteilla, koska lietettä ei riitä koko peltoalalle. Uuden pellon kunnostamisessa Knuutilla on selkeä marssijärjestys: salaojitus, kalkituksella pH ylös ja vasta sitten lannoitus ja kasvinsuojeluaineet. Varsinkin tilan raivioita on kalkittu perusteellisesti, yhtäkin peräti 60-70 tonnia hehtaarille pH:n nostamiseksi.
Kalkituksen tarve ei tilalla ainakaan vähene jatkossa, sillä viljelyyn kunnostamista odottaa pari vuotta sitten ostettu vanha turvekentän pohja.
Käytettävät kalkitusaineet ja kalkin toimittajat vaihtelevat Knuutin tilalla tapauskohtaisesti, toisinaan käytetään dolomiittia, toisinaan taas magnesium- tai kalsiittipitoisia aineita. Valintaan vaikuttavat ensisijaisesti peltojen tarve eli mikä kalkitusaine on kullekin pellolle sopiva, rahtikustannukset, saatavuus ja hinta.
Vaikka kalkitus- ja maanparannusaineita valmistavat yritykset kilpailevatkin tuotteilla keskenään, kaikki kalkkifirmat ovat yhtä mieltä siitä, mikä on kalkituksen pahin kilpailija, korostaa Nordkalkin pohjoisen alueen myyntipäällikkö Mika Erkkilä.
”Se on, ettei kalkita ollenkaan. Tärkeintä nimittäin on, että kalkitaan!”
Erkkilä huomauttaa, että Suomen pelloille pitäisi ajaa nykyistä kolminkertainen määrä kalkitusaineita, jos pelloista haluttaisiin ottaa kaikki, mitä on irti otettavissa. Hinnastakaan se ei ole kiinni, sillä kalkin osuus viljelyn tuotantokustannuksista on vain muutamia prosentteja.
”Sillä kuitenkin rakennetaan pohjaa muille panoksille ja työlle juuri niin kuin Juha Knuuti toimii”, Erkkilä sanoo.
Tänä syksynä kalkin levitysolosuhteet ovat olleet tyystin toisenlaiset kuin vuosi sitten. Aloittamaan päästiin jo hyvin aikaisin eikä kantavuusongelmia ole todellakaan ollut.
Käytämme evästeitä tarjotaksemme sinulle parhaan internetkokemuksen. Antamalla suostumuksen hyväksyt evästeiden käytön evästekäytäntömme mukaisesti.
Kun vierailet millä tahansa verkkosivustolla, se voi tallentaa tai hakea tietoja selaimellesi, enimmäkseen evästeiden muodossa. Hallitse henkilökohtaisia evästeitäsi täällä.
