Kalkitusurakoitsija Jyrki Kujala on havainnut työuransa aikana yhden selkeän muutoksen viljelijöiden suhtautumisessa kalkitukseen: kalkitusta ei enää kyseenalaisteta, vaan sen hyödyt tunnetaan.
Isokyröläisellä Jyrki Kujalalla tuli toukokuussa täyteen 40 vuotta kalkitusurakoitsijana Pohjanmaalla Kyrönmaan alueella eli Isossakyrössä, Laihialla ja Vähässäkyrössä. Hänellä onkin vankka kokemus kalkituksesta ja viljelijöiden suhtautumisesta siihen vuosien varrella.
”Ollessani nuori urakoitsija piti kalkituksen hyötyjä todistella viljelijöille selvästi enemmän kuin nyt. Nykyisin ei enää tarvitse, sillä se puhuu jo itse itsensä puolesta. Sen tarve ja hyödyt on tunnistettu yhä paremmin ja se nähdään kannattavana investointina”, Kujala painottaa.
Hänen mukaansa tämä korostui entisestään lannoitteiden taannoisen hinnannousun seurauksena.
Kujalan uran aikana on aina ollut viljelijöitä, jotka ovat kalkinneet peltojaan säännöllisesti. Lisäksi viime vuosien ja vuosikymmenten aikana kalkituksen yleistymiseen ovat vaikuttaneet myös monet yksittäiset asiat, joista hänellä on useita esimerkkejä.
”Kun viljavuustutkimuksen tekeminen viiden vuoden välein tuli pakolliseksi, se lisäsi ja vakiinnutti kalkitusta. Samalla se tarkensi niiden viljelijöiden kalkitusta, jotka olivat kalkinneet sitä ennen ilman tarkkaa näytteenottoa”, Kujala huomauttaa.
Aikaisemmin ei vuokramaita kalkittu juuri lainkaan, mutta pari vuosikymmentä sitten se alkoi kuitenkin yleistyä. Vuokrapellon viljelijät näkivät hänen mukaansa kalkituksen hyödyt kustannuksia suuremmiksi etenkin pitkissä vuokrasopimuksissa.
Myös tilusvaihdot ja peltokaupat ovat antaneet vauhtia. Yleensä oston kohteena ovat olleet jäähdyttelevien viljelijöiden lohkot, joilla perusparannuksiin ei ole enää välitetty panostaa ja pH on ollut alhainen.
”Kun tällaisen lohkon ostaneilla, usein nuorilla, tilaansa aktiivisesti kehittävillä viljelijöillä on kokemusta vain kalkituista pelloista, he ovat nähneet lohkojen kasvuerot ihan omin silmin. Siksi ostopeltoihin on haluttu heti panostaa”, Kujala esittelee.
Hänen mukaansa ei olekaan harvinaista, että pelto saa alkushokiksi ensin 10 tonnin hehtaariannoksen ja kyntämisen jälkeen vielä toisen mokoman. Vaikka pH sillä nouseekin, ei se tietenkään heti vastaa samaa, jos naapurilohkoa on kalkittu säännöllisesti vuosikymmeniä.
Sitä mukaa kun kalkituksen edut on huomattu, kynnys kalkita peltoja isommalla kertamäärällä onkin Kujalan mukaan yleistynyt. Kalkin halutaan vaikuttavan nopeasti niin pH:hon kuin pellon muokkaantuvuuteenkin.
”Täällä Kyrönmaan savikoilla pellon muokkaantuvuus paranee nopeasti kalkituksella.”
Isokyröläisellä Jyrki Kujalalla on takana jo yli 40 vuotta kalkitusurakoitsijana, joten kokemusta riittää. Hän havainnollistaa, kuinka korkeassa lumikinoksessa hän on pahimmillaan ajanut: kun lapion painaa hankeen pellon pintaan, niin pontta ei ole paljoa jäänyt näkyviin.
Kyrönmaan peltomaat jakautuvat viljaviin Kyrönjokivarren rintamaihin sekä etäämmällä jokivarresta oleviin larva- eli latvamaihin. Rintamailla pellot on jo pääosin laitettu kuntoon, kalkitus on säännöllistä ja peltojen pH:sta pidetään huolta.
”Larvamailla on sen sijaan ollut vielä kunnostettavaa: tietyillä alueilla peltokuvioita on oikaistu, kivikoita poistettu ja peltoja ojitettu. Ne edellyttävät täsmäkalkitusta.”
Kujalan mukaan tiloilla on muutenkin parannettu ahkerasti peltojen vesitaloutta salaojittamalla avo-ojissa olevia peltolohkoja tai täydennys- ja uusintaojittamalla jo aiemmin salaojitettuja lohkoja. Lisäksi valtaojia on perattu ja liittymiä levennetty.
”Peltojen peruskunnostuksessa on kaksi perustekijää: kuivatus ja kalkitus. Tiloilla on huomattu, että märkä pelto ei toimi, joten kalkitustakaan ei pystytä silloin hyödyntämään.”, hän muistuttaa.
Paras kalkitusaika vaihtelee Kujalan kohteilla kelien ja viljelijöiden mukaan. Kyrönmaalla syksy on parasta aikaa ja se on aina osattu myös hyödyntää kelien sen salliessa. Maaliskuu on edelleen suosittu, ja nytkin tilauskantaa alkaa jo kertyä sinne.
”Jotkut haluavat levityksen aivan kylvöjen alle keväällä. Aikaikkuna on silloin hyvin rajallinen ja kalkitusmäärät vaihtelevat vuosittain paljon. Joinain vuosina ei välttämättä päästä levittämään kuin muutama kuorma.”
Suurin ongelma kalkkiurakoitsijalle Pohjanmaan lakeuksilla on hänen mukaansa lumituisku. Se painaa lumen metsänreunaan jopa metriseksi kinokseksi samalla, kun viilujen harjat erottuvat peltojen keskellä. Kokonaan metsän kainalossa olevan pellon tasaisesta lumivaipasta ei useinkaan ole haittaa.
Jyrki Kujala pitää myönteisenä, että kalkituksen hyödyt ovat jo yleisesti tunnettuja ja kalkitus nähdään kannattavana investointina. Vuodet vain eivät ole veljeksiä ja kalkituskelit voivat vaihdella suurestikin vuosittain.
Yksi merkittävimmistä muutoksista Kujalan uran aikana on ollut siirtyminen kuivakalkista kosteaan kalkkiin. Kun hän vuoden 1985 toukokuussa aloitti kalkinlevityksen samana päivänä armeijasta kotiuduttuaan, levitettävänä oli kuivakalkkia.
”Meillä oli silloin itsellä säiliöauto, joten levittimen täyttäminen puhaltamalla oli varsin siistiä hommaa. Levittäminen oli kuitenkin hyvin tuuliherkkää eikä kalkissa saanut olla yhtään roskia tai kosteutta”, Kujala muistelee.
Viimeiset kuormat kuivakalkkia hän levitti vuonna 1993. Kosteakalkin levitin ostettiin Ruotsista vuonna jo 1989 muutosta ennakoiden.
”Silloin oli jo tiedossa, että vähitellen siirrytään kosteaan kalkkiin. Urakoitsijalle muutos tiesi täydellistä kaluston uusimista, joten rakentamista ja hitsattavaa riitti. Kesti monia vuosia ja eri kokeiluja ennen kuin levittimen sai riittävän hyvään kuntoon ja tarkaksi.”
Asiakaskunnassa muutos ei mennyt heti läpi ja moni viljelijä haikaili pitkään kuivakalkin perään. Kosteaa kalkkia vieroksuttiin muun muassa sillä perusteella, että siinä ostetaan vettä eikä levitystarkkuus ollut sama kuin kuivakalkissa, vaikka urakoitsijan kannalta siinä oli omat etunsa.
”Ongelmallisinta kosteassa kalkissa on, jos kalkkimassassa on seassa kokonaan erillisiä kuivia tai märkiä kohtia. Nordkalkin Vimpelin tehtaan toimittama kalkki on yleisesti urakoitsijoiden arvostamaa tasalaatuisuutensa ansiosta”, Kujala korostaa.
Kalkituksen ”hullut vuodet” osuivat EU-jäsenyyden alkuvuosiin ja kalkkitukeen. Kujalan mukaan se räjäytti koko homman, kun kalkkia levitettiin viisi vuotta täysillä.
Lue lisää Nordkalkin Maanparannuskalkeista ja tilaa ilmainen kalkitusopas sähköpostiisi!
Käytämme evästeitä tarjotaksemme sinulle parhaan internetkokemuksen. Antamalla suostumuksen hyväksyt evästeiden käytön evästekäytäntömme mukaisesti.
Kun vierailet millä tahansa verkkosivustolla, se voi tallentaa tai hakea tietoja selaimellesi, enimmäkseen evästeiden muodossa. Hallitse henkilökohtaisia evästeitäsi täällä.
