Teksti ja kuvat Arto Takalampi
Kuortanelaisen kalkitusurakoitsijan Marko Leppäkosken Massikka ja kalkkikärry ovat tuttu ja säännöllinen näky aina talvisin alavutelaisten Minna ja Ari Sepposen tilan pelloilla Alavudella Etelä-Pohjanmaalla. Pellot ovat aivan naapurimaakunnan Pirkanmaan rajalla.
Ari Sepponen sanoo ajan mittaan tottuneensa siihen, että hän kalkitsee pellot vuosittain talvisin, vaikka se syksyllä olisikin halvempaa.
”Jotenkin se syksy vain menee käytännössä niin tiiviisti navettahommien lisäksi peltotöissä, ettei kalkitus oikein mahdu aikatauluun, eikä kyllä ajatuksiinkaan. Talvella on enemmän aikaa ja silloin pääsen itsekin pellolle”, hän sanoo.
Normaalitalvisin kalkitus ei ole niin sääaltista kuin sänkilevitys syksyjen vaihtelevissa oloissa. Tilan turvepohjaiset pellot myös kestävät hyvin levitysyksikön painon täydellä kuormalla.
Vain kerran traktori on pudonnut nostokuntoon. Silloin olot olivat poikkeukselliset, kun paksun lumikerroksen alla ei ollut käytännössä yhtään routaa.
”Joka levityskerralla tulee heidän kanssaan myös parannettua maailmaa ja pohdittua maatalouden menoa siinä pellon laidalla, mikä on henkisesti tärkeää. Syksyisin tällaiseenkaan ei olisi mahdollisuuksia”, Sepponen sanoo.
Kalkin Sepponen on tilannut pitkään Lantmännen Agro Alavuden kautta.
Urakoitsija Marko Leppäkoski (vas.), maidontuottaja Ari Sepponen ja autonkuljettaja Kimmo Ilvola tapaavat talvisin kalkituksen merkeissä. Sepposen mukaan pieni rupatteluhetki maailman ja maatalouden menosta eri näkökulmista tuo mukavaa vaihtelua.
Vuosien mittaan Sepposen ja Leppäkosken välille on muodostunut tiivis yhteistyö ja tietyt rutiinit. He esimerkiksi käyvät autolla kiertäen katsastamassa tulevat työmaat ennen kalkitusta.
Joskus Sepponen ajaa traktorilla jäljet peltoon, jos se on esimerkiksi laskuojien sijainnin vuoksi tai muusta syystä tarpeen.
”Voin myös piirtää kartalle, että älä mene tuonne tai tuonne täydellä kuormalla”, hän havainnollistaa.
Myös urakoitsijan asennoituminen työhön saa Sepposelta kiitosta.
”Se on aivan huippua, sillä Markon kanssa on todella helppo toimia. Myös työn jälki on erittäin laadukasta, ja kalkki leviää pellolle pilkuntarkasti, joskus jopa yömyöhällä”, hän sanoo.
Peltojen puolesta kalkituskausi voisi jatkua alueella normaalivuosina vielä pitkälle kevääseen, huhtikuullekin asti. Ongelmaksi tulevat kuitenkin kelirikkoiset tiet, jotka joutuvat lujille painavien rekkojen alla.
”Kun näillä teillä on kelirikkoaikaan pakosta jo muutakin raskasta rehu- ja maitoautoliikennettä, tarpeetonta liikennettä haluaa rajoittaa. Tilanne on sitä pahempi, mitä pienemmille teille joudutaan menemään”, Sepponen sanoo.
Hän ottaakin kalkin mieluummin tähän aikaan talvesta, sillä näin se saadaan helpommin kuljetettua ja kipattua mahdollisimman lähelle levitettävää peltoa. Se on myös urakoitsijan mieleen, kun kalkkia ei tarvitse siirtää traktorilla pitkiä matkoja.
Alavuden Seinäjärvellä pelto-olosuhteet pysyvät talvikalkitukselle otollisina pitkälle kevääseen saakka. Varsinkin pienempien teiden kelirikko tulee kuitenkin aiemmin esteeksi kuin peltojen kantavuusongelmat.
Sepposen robottipihatossa on noin 70 lehmää ja lisäksi hiehonavetassa olevan nuoren karjan kanssa kaikkiaan 130 eläintä. Vuonna 2007 rakennetussa pihatossa vaihdettiin lypsyasema pari vuotta sitten robottiin.
”Terveyssyiden vuoksi jouduimme keventämään työtä, sillä en olisi pystynyt enää työskentelemään lypsyasemalla”, Minna Sepponen sanoo.
Tilalla on peltoa sen verran, että se on omavarainen säilörehussa ja viljassakin. Normaalivuosina rehua tulee jopa hieman yli oman tarpeen.
”Viime kesän ensimmäinen sato oli huono, mutta toinen sato oli jo paljon parempi, mikä pelasti tilanteen. Onneksi edellisvuotista satoa oli vielä sen verran jäljellä, että se riitti marraskuulle asti. Nytkin jää pieni puskuri, kun tulevasta kesästä ei tiedä”, Ari Sepponen sanoo.
Tilalla halutaan pitää hyvää huolta nurmien sadontuottokyvystä. Nurmet uusitaan ja kalkitaan säännöllisesti yleensä neljän vuoden välein.
Sepposen tilalla nurmilohkot kalkitaan aina talvisin neljän, korkeintaan viiden vuoden välein samalla kertaa, kun nurmi uusitaan. Normaali ylläpitokalkitusmäärä on viisi tonnia hehtaarille.
”Kun teen itse rehun, näen hyvin, missä kunnossa nurmi on. Onko sitä täydennettävä vai pitääkö se jo uusia. Kun rikkaruohoa alkaa olla sen verran, ettei pellolle kehtaa enää katsoa, se on aika uusia”, hän naurahtaa.
Sepposen tilalla kalkitaan talvella kaikki ne edellissyksynä kynnetyt nurmilohkot, jotka uusitaan seuraavana keväänä nurmelle. Ja kun joka vuosi aina tietyt lohkot uusitaan, kalkittavaa on joka talveksi.
Normaali ylläpitokalkitusmäärä on tilalla vähintään viisi tonnia hehtaarille, mutta raivioilla määrä nousee kahdeksaan tonniin. Yli 40 tonnin kuormia on otettu talvisin neljä, jopa viisikin, mutta tänä talvena vasta kaksi.
”Se on aivan minimi, sillä tarvetta olisi neljälle kuormalle. Tämä maidontuotannon taloustilanne on vain sellainen, että se vaikuttaa kaikkiin hankintoihin ja investointeihin.”
”Tässä on kuitenkin vielä kautta jäljellä. Mikäli tilanne sallii, voisihan vielä yhden kuorman ottaa. Jos rehusatoa meinaa saada ja lannoitteet vaikuttamaan toiseen tyyliin, pellot tarvitsevat kalkkia”, Sepponen korostaa.
Tilan pellot kalkitaan riippumatta siitä, ovatko ne omia vai vuokrapeltoja. Kun lähimmät pellot ovat nurmella ja kauimmaiset viljalla, näin rehu voidaan tehdä taloudellisimmin tilakeskuksessa olevaan kahteen laakasiiloon.
Kalkkiketju Nordkalkin Vimpelin tehtaalta Alajärven Seinäjärvelle ja siellä pellolle toimi kellontarkasti ammattilaisten hoitamana. Ari Sepponen pitää talvikalkituksen etuna, että silloin hän ehtii myös paikalle pellolle.
Käytämme evästeitä tarjotaksemme sinulle parhaan internetkokemuksen. Antamalla suostumuksen hyväksyt evästeiden käytön evästekäytäntömme mukaisesti.
Kun vierailet millä tahansa verkkosivustolla, se voi tallentaa tai hakea tietoja selaimellesi, enimmäkseen evästeiden muodossa. Hallitse henkilökohtaisia evästeitäsi täällä.
