Teksti ja kuvat Arto Takalampi
Satojen kalkinlevityskoneiden valmistaja Kauno ”Kapu” Toivonen ja hänen Kapu-kalkinlevityskoneensa ovat kaikkien kalkkimiesten tuntemia. Kalkkikoneiden lisäksi hänen yrityksellään Silento Oy:llä on myös monipuolista konepajatoimintaa. Yksi erikoisuus konevalmistukseen liittyy: Toivonen valmistaa koneet ilman sen tarkempia piirustuksia.
Yhden miehen konepajasta kasvanut somerolainen Silento Oy ja sen omistaja Kauno Toivonen, jonka kaikki tuntevat Kapuna, on legendaarisen suomalaisen kalkinleivityskoneen Kapun kehittäjä ja valmistaja.
Kapu-koneen historia juontaa juurensa jo 50 vuoden taakse 70-luvun alkuun, jolloin hän alkoi nuorukaisena valmistaa ensimmäisiä koneita. Siitä silloiset levittimet kehittyvät, teknistyivät ja kasvoivat nykyaikaisiksi, pitkälle automatisoiduiksi kalkinlevityskoneiksi, jotka mahdollistivat myös talvilevityksen.
Toivonen vitsaileekin olleensa vuosien mittaan aikamoinen kalkinmyyjä. Hän sanoo, että hänen kehittämiensä koneiden avulla on saatu vuosien mittaan myytyä ja levitettyä peltoon paljon kalkkia sellaiseen aikaan, jolloin sinne ei muuten olisi ollut mitään asiaa.
Kauno ”Kapu” Toivonen on legenda suomalaisessa maatalouskalkin levityksessä. Jo 50 vuoden ajan hän on valmistanut kalkinlevityskärryjä ja -koneita, jotka lähes jokainen lakinlevitysalalla toimiva tuntee. Pajassaan Somerolla hänellä on muutakin konepajavalmistusta ja odottaapa markilla entisöintiä vanha Scania-kuorma-autokin.
Toivonen sanoo, että kaiken taustalla on ollut hänen kiinnostuksensa rautaan ja koneisiin ihan lapsesta asti. Kun hänellä on myös esteettistä silmää kouluajan piirustuksen kympillä, se varmistaa ”ettei koneista tule pölhön näköisiä”.
”Jo 7-8-vuotiaana osasin hitsata ja 10-12-vuotiaana takoa pajassa auran vantaat naapurin sepän opissa”, Toivonen havainnollistaa innostustaan rautaan.
”Ammattikoulun maatalouskonekorjauslinjalla tein ensimmäisen, itse suunnitellun ja valmistaman maatalouskoneen eli seiväskairan.”
Kalkkikoneiden valmistus alkoi, kun Somerolle tullut maatalouskauppias ihmetteli maataloustavaraa ajaneelle ja maatalouskoneita korjaavalle Toivoselle, miksei pitäjässä ole kalkinlevityskonetta.
Kauppias heittikin haasteen, että levityshommia riittää, jos Toivonen tekee itselleen levityskoneen. Niinpä hän alkoi nikkaroida sellaista naapurin pajassa ja tuloksena oli kolmimetrinen levityskärry, jossa oli poikittainen säiliö.
”Kun kone valmistui ja sillä pääsi pellolle, parannettavaa löytyi. Lapio oli hyvä opettaja, kun sillä alkoi riittävän monta kertaa tyhjätä säiliötä, järki kasvoi, kuinka kone pitää suunnitella ja tehdä.”
Hän huomauttaakin, että tuolloin kalkki oli karkeaa kivijauhoa, jonka kuutiopaino oli 1600 kiloa. Säiliössä se hakkaantui tiiviiksi kuin kivi ja sellaisen tavaran käsittely vaati valtavasti voimaa ja raudalta kestävyyttä.
Ensimmäisen koneen Toivonen myi ja alkoi välittömästi tehdä toista, jonka taas myi, ja niin edelleen. Hän ei ehtinyt ajaa yhdelläkään talvikautta pidempään, kun vanha jo vietiin uuden koneen valmistuttua.
”Uuden valmistumista aivan varrottiin”, hän naurahtaa.
Ensimmäisiä kalkinlevityskoneita seurasi monta koneiden eri kehitysvaihetta. Vaunuihin tuli veto, ajovoimanotto, traktorirenkaat ja iso maavara. Näiden ominaisuuksien ansiosta koneen käyttökelpoisuus äärioloissa ja lumessa paranivat olennaisesti samalla, kun työleveys kasvoi.
Joinain lumisina talvina hän teki myös muutaman puolitelalevittimen, jossa oli telat vetävässä ja apupyörässä. Levitys oli etupäässä ja teloilla pääsi aivan joka paikkaan. Nostamalla telat 20 senttiä se saatiin kuljetuskuntoon.
Vielä pitkään aina 90-luvun lopulle asti käytössä oli ainoastaan kuivakalkkia, mutta ei sen kuljettamiseen ja tyhjäämiseen puhaltamalla nykyisenkaltaisia säiliöautoja. Kun kalkki kuljetettiin lava-autoilla, sen tyhjäämiseksi levittimeen piti keksiä useita eri ratkaisuja.
Kun kuivakalkkia kuljetettiin lava-autoilla, joutui kuivakalkinlevittimiin tekemään erilaisia kippausta helpottavia ratkaisuja. Kauno Toivosen mukaan levittimien valmistus selkiytyikin ja kehittyi paljon, kun säiliöautojen yleistyessä siirryttiin puhallustäyttöisiin levittimiin.
Toivosen mukaan konevalmistus selkiytyi ja pääsi kehittymään, kun kuivakalkin kuljetuksessa päästiin lava-autoista eroon ja säiliöautojen yleistyessä siirryttiin puhallustäyttöisiin levittimiin.
Kun kuivakalkin rinnalle alkoi tulla märkäkalkkia, Toivonen alkoi valmistaa myös niihin sopivaa kalustoa. Juhannuksen jälkeen tulikin huoltoon hänen 25 vuotta sitten valmistamansa märkäkone numero kaksi.
”Aika kestävä se on ollut, sillä tänä aikana se on käynyt pajalla vain kerran, jolloin uusittiin kulmavaihteen messinkipyörä. Hitsattu sitä ei ole kertaakaan valmistuksen jälkeen.”
Levitystarkkuuden parantamiseksi Toivonen lisäsi kalkinlevityskoneeseen 2000-luvun puolella vaa’an. Sen kehitystyö ei kuitenkaan alkanut kalkinlevityksestä vaan jo 90-luvun puolivälissä sementin levittämisestä tietyömailla kantavan rakenteen vahvistamiseksi.
Hän asensikin vaa’an ensin sementinlevityskoneeseen ja otti sen sittemmin käyttöön kalkinlevityskoneissa, joissa vaaka sai rinnalleen muutama vuosi sitten vielä levitysautomatiikan. Kun Kapu Maxin vaaka mittaa määrän ja levitinautomaatiikka laskee ajonopeuden ja työleveyden mukaan oikean syötön, levitystarkkuus parani entisestään.
”Automatiikan kehittämisessä sain huomattavaa apua bittinikkareilta”, hän kiittelee.
Hänellä on tiiviit kauppasuhteet myös Viroon. Osana lähialueyhteistyötä hän muokkasi Viroon Kundan sementtikaupunkiin viisi käytettyä levitintä, joilla levitettiin sementtiteollisuudessa syntynyttä klinkkeripölyä pelloille.
Kalkinlevityskoneiden valmistuksen lisäksi Toivonen huoltaa valmistamansa koneet. Kesällä huoltoon tuli 12 vuotta sitten valmistunut kuivakalkinlevitin, joka oli Toivosen ensimmäinen vaa’alla varustama levitin.
Uusien kalkinlevityskoneiden valmistuksen lisäksi Kauno Toivonen myös remontoi ja nykyaikaistaa vanhoja levittimiä. Tässä työn alla oleva säiliö tulee käytössä olevaan levittimeen vanhan säiliön tilalle, säiliön alle asennetaan vaaka ja samalla laitetaan koko levitysyksikkö uusiksi.
Kapu Toivonen sanoo olevansa edelleen uteliaan innostunut ja kiinnostunut tekniikasta ja teknisistä laitteista. Jos hän näkee joitain teknisiä ratkaisuja, hän miettii, olisiko siinä ideaa käyttää jossain aivan toisessa laitteessa.
”En minä tee koskaan piirustuksia. Näin mielessäni, millainen ratkaisu pelittää, ja alan sitten toteuttaa niitä. Meikäläisen ajatusmaailma taitaa olla vähän erilainen kuin yleensä, sillä ideat surraavat päässä koko ajan”, hän myöntää.
Kauno Toivonen ja hänen yrityksensä Silento ovat valmistaneet satoja uusia ja korjattuja kalkinlevittimiä, jotka Toivonen suunnittelee ilman tarkkoja piirustuksia. Niiden ulkonäön muotoilussa auttaa kehittynyt esteettinen silmä, ”etteivät ne ole aivan pölhön näköisiä”.
Hän ei ole laskenut valmistamiensa kalkinlevityskoneiden määrää, mutta arvioi, ettei se yhteen sataan jää. Pajasta on valmistunut monen kokoista uutta levitintä, samoin vanhaa ja korjattua.
Parhaimmillaan valmistui kymmenenkin konetta vuodessa, mutta nyt yhtä kahta konetta. Kalkinlevityskoneiden valmistuksen ja huollon lisäksi konepajassa on kuitenkin koko ajan työn alla sopimustuotannon lisäksi muita sekoitusvaunuja, varastosäiliöitä, raskaan kaluston lavoja ja maan tiivistämisessä käytettäviä poralaitteita ja niiden huoltoa.
”En minä osaa olla paikallani. Jatkan tätä niin kauan kuin terveys antaa myöten”, hän sanoo tulevaisuudestaan.
Silento Oy:n kalkinlevityskoneiden uusimpia malleja on levitysautomatiikalla varustettu märkäkalkinlevitin Kapu Maxi. Kuvassa koneurakoitsija Vesa Tuomisen Kapu Maxi rakennekalkin levityksessä Eurajoella.
Käytämme evästeitä tarjotaksemme sinulle parhaan internetkokemuksen. Antamalla suostumuksen hyväksyt evästeiden käytön evästekäytäntömme mukaisesti.
Kun vierailet millä tahansa verkkosivustolla, se voi tallentaa tai hakea tietoja selaimellesi, enimmäkseen evästeiden muodossa. Hallitse henkilökohtaisia evästeitäsi täällä.
