Erikoiskasviviljelyyn panostava viljelijä Thomas Lindroth kalkitsee peltojaan säännöllisesti ylläpitääkseen peltojensa korkeaa pH:ta. Kemiönsaarella viljelyyn vaikuttavat myös vesistöasiat, ja hän korostaakin kuivatuksen ja kalkituksen kulkevan käsi kädessä.
Thomas Lindrothilla on viljelyssä Kemiönsaaren Gundby Gårdin eli maatilan mailla ja avovaimonsa tilalla kaikkiaan 230 hehtaaria peltoa. Tästä kevätviljojen osuus on ensi keväänä vain alle viidennes, sillä pääpaino on syysviljoissa ja etenkin erikoiskasveissa.
”Markkinatilanteen mukaan on panostettava kasveihin, joiden markkinat kasvavat. Näitä ovat meille leipäviljan lisäksi sokerijuurikas, syysrypsi, korianteri sekä ensi keväänä uutena kasvukiertoon tuleva kumina”, hän esittelee.
Etenkin erikoiskasviviljelyssä peltojen pH-vaatimus on korkea ja siitä Lindroth on pitänyt huolen. Koko viljelyssä olevalla pinta-alalla pH-luvut vaihtelevat välillä 6,5-7,2 ja peltoja kalkitaan säännöllisellä kierrolla satunnaisia välivuosia lukuun ottamatta.
Kalkitus on jo pääasiassa ylläpitokalkitusta, mutta tavoitteena on myös pH:n nosto niillä lohkoilla, joilla luku on alhaisin. Lindroth kuitenkin korostaa, ettei korkea pH ole mikään pakonomainen tavoite vaan kalkituksen tehtävänä on turvata nykyinen taso.
Rannikko-olosuhteissa suurin ongelma on magnesiumin puute. Tilalla onkin käytetty jo Lindrothin isän aikaan Nordkalkin Viron Kureveren tehtaalta suoraan laivalla tuotavaa magnesiumpitoista (12 prosenttia) kalkkia.
”Kun magnesiumtasot on nyt saatu kohdilleen, voinkin alkaa katsella jo muita kalkkituotteita. Rakennekalkki on yksi mielenkiintoinen vaihtoehto”, hän puntaroi.
Hän kokeili sitä omasta kiinnostuksesta reilut viisi vuotta sitten 10 hehtaarin lohkolla. Sen vaikutus maaperään oli nopea ja ilmiömäinen, sillä vaikutuksen näki jo seuraavana vuonna juurikkaan nostossa, Lindroth kuvailee.
”Muuten samanlaiseen, mutta kalkitsemattomaan lohkoon verrattuna nostokoneen nopeutta piti lisätä ja puhdistustehoa vähentää, koska multa ei tarttunut juurikkaaseen vaan varisi vantaistosta. Rakennekalkki murusti savimaan rakennetta niin paljon, että sen huomasi muokatessakin.”
Thomas Lindroth on aktiivisesti mukana edunvalvonnassa SLC:n eli ruotsinkielisen tuottajajärjestön toisena varapuheenjohtajana. Varsinais-Suomessa yksi MTK:n ja SLC:n edunvalvonnan painopiste on ollut Saaristomeren vesiensuojelussa.
”Toimenpiteet rakentuvat hyvin pitkälle sen ympärille, että maan rakenne on kunnossa ja sitä kautta saadaan myös vesistöt kuntoon. Itse haluan omalla toiminnallani olla tässä esimerkkinä”, hän korostaa.
Lindroth pitää eriskummallisena vaatimuksia, että Saaristomeren rehevöitymisen estämiseksi maatalouden fosforimääriä pitäisi edelleen alentaa. Hänen mielestään fosforin käyttöä pitäisi päinvastoin tehostaa, mistä olisi hyötyä sekä viljelijöille parempana viljelyn kannattavuutena että ympäristölle vähentyneenä ravinnevalumana.
Hänen reseptinsä on, että kalkituksen, ojituksen ja viljelykierron avulla maan rakenne saadaan niin huokoiseksi, että se pystyy suodattamaan veden. Näin maa pystyy käsittelemään nykyisiä sademääriä samalla, kun fosfori pysyy maassa kasvien käytössä.
”Kaikki on keskeinen tekijä peltojen perusparannuksessa, mutta siitä saadaan täysi rahallinen hyöty vasta, kun vesitalous on kunnossa. Jos ylimääräistä vettä ei saada pellosta pois ennen seuraavaa sadetta, vettynyt pelto ojineen ei enää ime yhtään, jolloin vesi karkaa pintavaluntana. Lisäksi pelto tiivistyy paikallaan seisovan veden alla.”
Kuivatuksessa on hänen mukaansa ensin ohjattava ympäristöstä tuleva vesi pellon ohi. Lisäksi pellon salaojitus on oltava kunnossa peltoon satavan veden poistamiseksi. Lindroth korostaakin kokemuksestaan, että se edellyttää myös vähintään kaikkien imu- ja kokoojaojien säännöllistä huuhtelua.
”Kun nämä kaikki tekijät ovat kunnossa, pystytään ravinteet pitämään pellossa, saadaan parempi ja laadukkaampi sato ja samalla hoidetaan vesistöjä”, Lindroth summaa vaikutukset.
Kalkki levitetään nykyisin tilan pelloilla lähes yksinomaan syksyllä, koska silloin maa on kuivaa ja kantavaa. Kymmenen viime vuoden aikana routaa on ollut vain kahtena talvena, jotta talvikalkitus olisi onnistunut. 5-10 sentin paksuuteen jäätynyt pelto ei Lindrothin mukaan vielä kanna kalustoa.
Tänä vuonna vettä on satanut Kemiönsaarella Lindrothin luonnehdinnan mukaan ”järkyttävä määrä”. Huhtikuun alusta marraskuun puolivälin mittaukseen saldo osoitti 670 milliä. Sen jälkeenkin on satanut niin paljon, että vuoden loppuun kokonaissademäärä nousee jo päälle 800 millin.
”Määrät ovat selvästi aiempia suurempia”, hän tarkentaa.
Sateiden ja poistettavien vesimäärien lisääntyminen on muuttanut myös salaojituksessa käytettäviä mitoituksia ja samalla täydennys- ja uusintaojituksille on yhä enemmän tarvetta. Esimerkiksi salaojaputkissa on tilan tuoreimmissa salaojituksissa siirrytty jo 80-millisiin putkiin.
Lindroth kyntää edelleen pellot, pitkälle erikoiskasvien kuten sokerijuurikkaan ja syysviljojen vuoksi. Kolmanneksen kasvipeitteisyysvaatimus täyttyy vaivatta tulevalla kasvivalikoimalla, ja on nytkin yli 40 prosenttia.
”Kaikki on aitoa vihreää kasvipeitettä eli eri syyskasveja sekä kierrossa olevaa nurmea. Nurmipohjaiset kerääjäkasvit kuten englannin raiheinä kylvettiin syysviljojen puintien jälkeen elokuussa ja osa niistä jatkaa seuraavana vuonna nurmena”, hän esittelee.
Lue lisää Nordkalkin Maanparannuskalkeista ja tilaa ilmainen kalkitusopas sähköpostiisi!
Käytämme evästeitä tarjotaksemme sinulle parhaan internetkokemuksen. Antamalla suostumuksen hyväksyt evästeiden käytön evästekäytäntömme mukaisesti.
Kun vierailet millä tahansa verkkosivustolla, se voi tallentaa tai hakea tietoja selaimellesi, enimmäkseen evästeiden muodossa. Hallitse henkilökohtaisia evästeitäsi täällä.
