Närpiöläinen Henrik Wägar on viljellyt yhtäjaksoisesti kuminaa vuodesta 2006 lähtien ja hän sijoittui kuminasarjassa toiseksi Käytännön Maamiehen tämänvuotisessa satokilpailussa. Palkinnoksi saatu kalkkikuorma osui kohteeseensa, sillä Wägar on kova kalkitsija. ”Mieluummin rahat kalkkiin ja peltoon kuin koneisiin”, on hänen mottonsa.
Palkinnoksi saadun kalkkikuorman Henrik Wägar pääsi levittämään peltoonsa jo ennen kuin syksyn sateet ehtivät liikaa pehmittää peltoja. Kalkituksella on hänen tilallaan muutenkin vahvat perinteet, sillä parhaimpina vuosina levitysmäärät ovat olleet 300, jopa 400 tonnia.
”Maat ovat täällä happamia, joten kalkkia tarvitaan. Mieluummin investoin ja laitan rahani kalkitukseen kuin vaihdan kavereiden tapaan vuosittain koneita”, hän naurahtaa.
”Kalkituksella on suoraan vaikutusta pellosta saatavaan satoon. Tosin ennen kalkittiin vieläkin enemmän, mutta silloin viljan hintakin oli parempi.”
Olennaista ei koneen käytettävyydessä hänen mukaansa ole kuitenkaan ikä vaan kuinka konetta huolletaan. Heti sadonkorjuun jälkeen hän pesee ja huoltaa koneet sekä korjaa niiden mahdolliset viat.
”Pystyn itse tekemään kaiken hyvin pitkälle itse, sillä olin 15 vuotta ammattihitsaajana närpiöläisessä autokoritehtaassa maanviljelyksen ohessa”, hän sanoo
Luokka- eli pätevöityneen hitsaajan monipuolisista taidoista oli hyötyä myös keväällä, kun hän vaihtoi huonossa kunnossa olleet kylvölannoittimen kulutuspinnat. Siinä sai hänen mukaansa kelpo tuntipalkan itselleen.
”Tietenkin koneita pitää uusia tietyin välein. Itsestä tuntuu paremmalta, kun pystyn tekemään sen ilman pankissa käyntiä, vaikka koneen hankintaa joutuisikin vähän siirtämään”, hän korostaa.
Henrik Wägar sanoo investoivansa mieluummin peltojen kasvukuntoon kuten kalkitukseen kuin koneiden tiuhaan uusimiseen. Koneen käytettävyyteen vaikuttaa hänen mukaansa eniten, kuinka kone on huollettu kuin sen ikä.
Wägarin tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 2002, mutta Henrikin isä Eskil on ollut vielä sen jälkeenkin ahkerasti mukana peltotöissä. Aiemmin tilalla olleesta maidontuotannosta kuitenkin luovuttiin tuolloin.
Henrik Wägar jatkoi hitsaajana vuoteen 2012, mutta sitten kaksi työtä alkoi riittää. Hän halusi keskittyä täysillä viljanviljelyyn.
”Mietin, että ehkä pärjään yhdellä työllä eikä ole kahta työtä stressaamassa. Oli sitten metallimies tai maanviljelijä, työhön pitää satsata täysillä, muuten työ jää puolittaiseksi. Esimerkiksi kuminanviljelyssä on ehdittävä ruiskuttamaan juuri oikeaan aikaan”, hän havainnollistaa.
Närpiöläinen Henrik Wägar on viljellyt kuminaa yhtäjaksoisesti vuodesta 2006 alkaen, jolloin hän kylvi ensimmäiset kuminat. Myös ammattihitsaajana toimineena hän teki pitkään kahta työtä, mutta kahdeksan vuotta sitten hän päätti keskittyä maanviljelyyn.
Ajatus kuminanviljelystä heräsi jo vuonna 2005 Wägarin laskellessa kuminasta saatavia, tuolloin nykyistä parempia tukia. Kasvi oli tullut tutuksi paikkakunnalla, kun Suomen toiseksi suurin kuminanjalostaja, närpiöläinen Caraway Finland oli aloittanut toimintansa.
”Isää ajatus epäilytti aluksi, mutta laskimen tulos sai hänetkin toisiin ajatuksiin. Niin laitoimme ensimmäisenä vuonna koko peltoalan kuminalle, ja saimme siitä seuraavana vuonna hyvän sadon”, hän kertaa. Tuolloin ei ollut vielä viherryttämisehtojen mukaista vaatimusta kahdesta viljelykasvista.
Wägar painottaa, että kuminanviljelyssä on useita muitakin hyötyjä kuin hyvä tuki. Se on hyvä esikasvina, sen pääsee puimaan hyvissä oloissa aikaisin syksyllä, usein jo elokuussa, se tasaa sesonkihuippuja ja se on pari vuotta varsin helppotöinen.
Kuminan viljelyala on tilalla vaihdellut vuosittain, mutta sitä on ollut viljelyssä yhtämittaisesti alusta alkaen. Tila on ollut myös koko ajan Caraway Finlandin sopimustuottaja, joista viisi viime vuotta kuminan siementuottajana. Viime keväänä Wägar kylvi 27 hehtaaria uutta kumina-alaa.
Välillä sadot ovat olleet pettymyksiä, varsinkin alkuvuosina, koska silloin käytössä olleet lajikkeet varistivat helposti. Nykyisissä lajikkeissa siemen pysyy hyvin kiinni ja ne kestävät myrskyjä paremmin.
”Myös kasvinsuojelussa oli aluksi ongelmia. Sittemmin kasvinsuojeluaineet ovat kehittynet ja alettiin saada parempia satoja”, hän sanoo.
Kuminaa on viljelyssä usein peräkkäinkin, mutta myös viljelykierrossa ohran, kauran ja rukiin kanssa. Öljy- tai valkuaiskasveja ei tilalla viljellä.
Kumina ja viljat täydentävät Henrik Wägarin mukaan hyvin toisiaan viljelykierrossa, jolloin ne myös ”puhdistavat” toistensa taudit ja rikat. Yleisimmät rikat kuminanviljelyssä ovat valvatti, ohdake ja saunakukka.
”Niistä saunakukka on pahin. Jos kasvustossa näkyy yksikin saunakukka, käyn poimimassa sen käsin pois”, hän havainnollistaa.
Kuminan maata kuohkeuttava vaikutus tekee siitä hyvän esikasvin viljalle ja mahdollistaa hyvän viljasadon. Esimerkiksi kova hietamaa on hänen mukaansa kuminan jälkeen kuin kukkamultaa.
”Suorakylvin sellaiseen maahan hybridirukiin. Sato oli niin hyvä, että se oli puitava naapurin suurtehopuimurilla. Satomittarin näyttämä 10 tonnin hehtaarisato oli ennätys puimurimiehellekin”, hän naurahtaa.
Yksi kuminanviljelyn hyödyistä esimerkiksi viljelykierrossa on, että sen pääsee puimaan aikaisin. Käytännön Maamiehen satokilpailuun osallistunut Henrik Wägar pui viime kesänä kuminan kilpailulohkolta ja sitä ympäröivältä pellolta jo 17. elokuuta. Sato oli vajaat 2200 kiloa.
Wägar kokee, että suomalaisten maataloustuotteiden hinnanastenannassa on selkeä valuvika. Hänen mielestään viljatonnista pitäisi saada vähintään 200 euroa, muuten viljely ei ole kannattavaa viljelijälle.
”Sikatilat eivät kuitenkaan enää pärjää sillä hintatasolla, koska ne eivät saa kustannusta eteenpäin ruokaketjussa. Jokin tässä ketjussa on vialla”, hän harmittelee.
Talvikaudeksi Henrik Wägar suuntaa moottorisahan kanssa metsään. Hän hakkaa joka vuosi ensiharvennuspuuta noin 300 kuutiota.
”Menen metsään joka arkipäivä, säästä riippumatta. Huonollakin säällä olen harvennuksella edes muutaman tunnin, ja hyvälläkin säällä korkeintaan 5-6 tuntia”, hän sanoo.
”Tykkään metsätöistä ja työpäivän jälkeen tuntee saaneensa jotain aikaan.”
Kun sadonkorjuukausi päättyy, suuntaa Henrik Wägar metsätöihin koko talvikaudeksi. Hän hakkaa vuosittain noin 300 kuutiota harvennuspuuta.
Käytämme evästeitä tarjotaksemme sinulle parhaan internetkokemuksen. Antamalla suostumuksen hyväksyt evästeiden käytön evästekäytäntömme mukaisesti.
Kun vierailet millä tahansa verkkosivustolla, se voi tallentaa tai hakea tietoja selaimellesi, enimmäkseen evästeiden muodossa. Hallitse henkilökohtaisia evästeitäsi täällä.
