Jo yli 20 vuotta kalkkia levittänyt lavialainen urakoitsija Pekka Heinola tuntee kokemuksestaan asiakaskuntansa sekä heidän kalkitustarpeeseen ja -halukkuuteen vaikuttavat tekijät. Runkona ovat säännöllisesti kalkitsevat, mutta oma jännityksensä työssä ovat aina eri vuodenaikojen kelit.
Lavialaisen koneurakoitsijan Pekka Heinolan asiakaskunnasta valtaosan muodostavat pitkään ja säännöllisesti peltojaan kalkitsevat viljelijät. Hän naurahtaakin, että vuosi vuodelta tilauslistaan ilmestyvät aina samat tutut nimet.
”He ovat uskollinen, toiminnan perusrunko, jotka tietävät kalkituksen hyödyt eivätkä luovu siitä suhdanteista huolimatta. Tietenkin korkeasuhdanne kuten viljan hyvä hinta lisää monien viljelijöiden halukkuutta kalkita aiottua enemmän”, hän summaa.
Eniten kalkkihommiin vaikuttavat kuitenkin olosuhteet eli kelit, sen Heinola on 20 vuodessa nähnyt. Jos esimerkiksi talvella sataa vettä eikä pakkasista ole tietoakaan, ei kukaan tilaa kalkkia puhumattakaan, että päästäisi peltoja sotkemaan.
Syksyllä on hänen mukaansa vastaava tilanne. Jos pelto on kuralla ja jo puimuri on rypenyt siellä, sinne ei enää päästetä kalkkivaunua. Kun syksystä kevään kylvöihin on kuitenkin pitkä aika, pelto ehditään useimmiten vielä kalkita talvella tai keväällä.
”Homma toimii myös toisin päin. Jos syksyllä sänkikalkituksen aikaan tai talvella on loistavat levityskelit, moni innostuukin tilaamaan kalkkia. Yleisesti voikin sanoa, että jos levitys vain onnistuu kelien puolesta, aina on jossain kalkitsijoita.”
Peruskalkitsijoiden lisäksi kalkitsevat myös pidemmän vuokrasopimuksen tehneet viljelijät sopimuskauden alussa. Samoin ostopellot kalkitaan usein peltokauppojen jälkeen ja jatkaja kalkitsee sukupolvenvaihdoksen jälkeen.
Heinolan vuotuiset kalkitusmäärät vaihtelevat levitysolosuhteiden mukaan 10 000-15 000 tonnin välillä.
Pekka Heinola on itsekin viljelijä, ja hänellä on ollut vuoden 2006 sukupolvenvaihdoksen jälkeen kasvinviljelytila. Kalkituksen lisäksi hän myös urakoi turvesuolla, ja nämä kolme tukijalkaa työllistävätkin hänet nykyisin ympärivuotisesti. Liikevaihdoltaan sekä kalkki- että turveurakointi ovat samansuuruiset.
”Jossain vaiheessa varmistelin pihatöillä ja multakaupalla, että töitä olisi ympärivuotisesti. Ne jäivät, sillä niihin ei aika enää riittänyt kahden muun urakoinnin lisäännyttyä.”
Kalkki- ja turveurakointi myös limittyvät ja jaksottuvat erittäin hyvin vuodenkierrossa. Kesäkausi menee turvenevalla ja sänkikalkituksesta alkava kalkituskausi jatkuu parhaimmillaan kylvöjen alle.
”Jonkin verran työt kyllä meinaavat pakkautua kylvö- ja puintiaikaan. Kylvöaikaan aletaan jo viritellä turpeennostoa ja puitujen syysviljapeltojen kalkitukset menevät osin turvehommien lopettamisten kanssa päällekkäin”, hän selventää.
Heinola toimii pääurakoitsijana Neovan kahdella turvenevalla, joista nostetaan kasvuturvetta lähinnä vientiin. Hän vastaa siellä kokonaisalaltaan 70 hehtaarin tuotannosta.
Kalkituksia on riittänyt niin paljon, että Heinola levittää kalkkia edelleen kahdella levitysyksiköllä. Aiemmin toista konetta ajoi hänen pitkän kalkitusuran tehnyt isänsä, mutta tämä on sittemmin siirtynyt kuskien siirtoajoon ja toista konetta ajaa työntekijä.
”Oma poika on jo mukana nevahommissa, ja nyt kun T-ajokortti on taskussa, kalkitushommat jatkuvatkin jo kolmannessa polvessa”, hän sanoo tyytyväisenä.
Kalkituksia on riittänyt niin paljon, että Heinola levittää kalkkia edelleen kahdella levitysyksiköllä.
Hyvinä vuosina talvikalkitus työllistää häntä eniten, mutta töitä riittää paljon myös kuivina syksyinä ja siitä eteenpäin. Kalkitusten ajankohdassa on tapahtunut Heinolan mukaan kuitenkin yksi selkeä muutos.
”Kylvöjen alla kalkitseminen on selvästi lisääntynyt ja olen aina halukas lähtemään siihenkin. Ei isäni aikoihin koskaan käyty levittämässä kalkkia keväällä, se ei vain ollut silloin tapana”, hän pohtii.
Kevätkalkituksessa on Heinolan mukaan etunsa, mutta myös riskinsä. Keväällä on hyvällä kelillä helppoa levittää, mutta ongelmana on lyhyt aikaikkuna. Pahimmillaan se voi olla vain muutamasta päivästä viikkoon ja tilattuja määriä voi silloin olla vaikea levittää.
”Jos on ollut sateista toukokuun puoliväliin ja sitten tulee poutajakso, ei kukaan enää odottele kalkinlevittäjää vaan kaikki rientävät kylvämään”, hän havainnollistaa.
Osin kiinnostus kevätkalkituksiin on lisääntynyt, koska talvetkin ovat muuttuneet eivätkä ne ole enää ”oikeita” talvia. Heinola ottaa kuvaavaksi esimerkiksi viime talven, joka loppui kuin veitsellä leikaten kuukautta normaalia aikaisemmin.
”Talvikelien puolesta maaliskuu jäi pois kalenterista ja hypättiin suoraan huhtikuuhun. Vaikka routaa oli vielä vahvasti, peltojen pinta oli jo ihan kuralla eikä sinne lähdetty jylttäämään”, hän kuvailee.
Kun pinnat kuitenkin kuivahtivat kevätahavassa nopeasti, mutta routa sinnitteli sateiden puuttuessa pitkään, kevääksi aukenivatkin erinomaiset ja pitkät kalkituskelit. Roudan sulamista odotellessa ja viileän sään jatkuessa monikaan viljelijä ei vielä mennyt pellolla, mutta kalkkituskalustoa pellot kantoivat hyvin.
”Saimmekin hienosti levitettyä talvelta kaikki mitä piti ja kun olosuhteet olivat niin hyvät, tilauksia tuli vielä lisääkin. Koskaan aiemmin emme ole levittäneet vastaavaa määrää kalkkia ennen toukotöitä.”
”Kerrankin aikaikkuna oli puolellamme ja tuli toinen tilaisuus. Saimme nahkamme pelastettua, kun kaikki luvatut työt tuli tehtyä”, hän sanoo pilke silmäkulmassa.
Kuvassa Pekka Heinola ja työntekijä Jonne Ahoranta.
 |
Oletko jo ladannut kalkitusoppaan? klikkaa tästä!
Lue lisää Nordkalkin maanparannuskalkeista ja laske kalkitustarpeesi kalkkilaattorilla
|
Seuraatko jo Nordkalkin Maatalous some-kanavia? Siellä viimeisimmät kalkitusvinkit!
Ota seurantaan Facebookissa: Nordkalk Maatalous
Ota seurantaan Instagramissa: Nordkalk Maatalous
Käytämme evästeitä tarjotaksemme sinulle parhaan internetkokemuksen. Antamalla suostumuksen hyväksyt evästeiden käytön evästekäytäntömme mukaisesti.
Kun vierailet millä tahansa verkkosivustolla, se voi tallentaa tai hakea tietoja selaimellesi, enimmäkseen evästeiden muodossa. Hallitse henkilökohtaisia evästeitäsi täällä.
