Kotipuutarhuri pyrkii luomaan kasveille parhaat mahdolliset kasvuolosuhteet. Tämä onnistuu parhaiten muokkaamalla kasvualustan maaperätekijöitä kunkin kasvin vaatimusten mukaisesti. Maaperätekijöitä ovat maan ravinteisuus, suolapitoisuus, rakenne, pieneliöstön toiminta sekä maan pH eli happamuus.
Suomen maaperä on luonnostaan hapanta. Tämän vuoksi kalkkia tarvitaan kotipuutarhassa ensisijaisesti happamuuden poistamiseksi. Kasvualustan happamuuden vähentäminen kalkitsemalla vapauttaa ravinteita kasvien käyttöön, sitoo haitallisia aineita, parantaa maan rakennetta ja tehostaa pieneliöiden toimintaa.
Oikein tehty ja säännöllinen kalkitus kasvattaa sadon määrää ja parantaa sadon laatua. Happamuuden poistamisen lisäksi kalkki toimii myös kalsiumlannoitteena.
Kalkitus kannattaa tehdä varhain keväällä ennen kasvukauden alkua tai myöhään syksyllä mieluiten kosteaan maahan. Mikäli maa on kuitenkin kuiva kalkituksen aikana, tulee maata kastella kalkin levityksen jälkeen. Kevään sulamisvedet, syyssateet ja kastelu saavat kalkin liukenemaan ja imeytymään syvälle maahan – samalla vältetään toki myös kalkin kulkeutuminen jalkineiden mukana. Levitä kalkki suhteellisen tasaisesti kalkittavalle alueelle ja mikäli mahdollista, viimeistele tasainen sekoittuminen kasvukerrokseen muokkaamalla maa kalkituksen jälkeen.
Parhaan hyödyn kalkituksesta saat tekemällä kalkitussuunnitelman. Sen perustaksi sinun on hyvä tietää puutarhasi kasvualustan pH-luku ja maalaji. Myös maan multavuus ja kasvilaji vaikuttavat kalkituksen tarpeeseen. Viljavuustutkimuksen teettämällä saat helpoimmin kaikki kalkitussuunnitelmaa varten tarvittavat tiedot.
Maalajien luontaiset happamuudet poikkeavat toisistaan. Maan multavuuden lisääntyessä tarvitaan enemmän kalkkia halutun pH-muutoksen aikaansaamiseen. Savimailla ja karkeilla kivennäismailla pH:n tavoiteluku on noin 7 ja eloperäisillä mailla 6,5. Vertaamalla oman puutarhasi pH-arvoa tavoitelukuun saat selville mahdollisen korotustarpeen. Silmämääräisesti tarkasteltuna myös sammal kertoo maan happamuudesta.
Kalkki vapauttaa ravinteita kasvien käyttöön ja parantaa maan rakennetta. Varsinkin nurmikasvit kuluttavat maasta runsaasti kalkin sisältämää kalsiumia ja magnesiumia, joten ylläpitokalkitus kannattaa tehdä noin kolmen vuoden välein.
Lue lisää nurmikon kalkitsemisesta
Hedelmä- ja koristepuita sekä marja- ja koristepensaita istutettaessa on tehtävä peruskalkitus, sillä puut ja pensaat kasvavat samalla paikalla pitkään. Sekoita kalkkia istutuskuopan paranneltuun kasvualustaan, jolloin se on lähellä juuristoa. Myöhemmin kalkkia voi lisätä pintaan juuriston alueelle, josta se painuu veden mukana maahan. Pintaan levitetty kalkki kulkeutuu maakerroksissa alaspäin noin senttimetrin vuosivauhdilla. Ylläpitokalkitus tehdään parin kolmen vuoden välein levittämällä kalkkia juuriston alueelle keväällä tai syksyllä kalkkipakkauksen ohjeiden mukaisesti.
Puutarhasi kasveilla on myös erilaiset toiveet kasvualustansa suhteen. Esimerkiksi useimmat havukasvit sekä alppiruusut viihtyvät happamammassa kasvualustassa (pH <7) ja juurikkaat sekä vihannekset, erityisesti herne ja kaali, vaativat kasvualustakseen lähes neutraalit (pH 7) olosuhteet. Ota siis myös puutarhakasvien toiveet huomioon kasvualustaa parantaessasi!
Käytämme evästeitä tarjotaksemme sinulle parhaan internetkokemuksen. Antamalla suostumuksen hyväksyt evästeiden käytön evästekäytäntömme mukaisesti.
Kun vierailet millä tahansa verkkosivustolla, se voi tallentaa tai hakea tietoja selaimellesi, enimmäkseen evästeiden muodossa. Hallitse henkilökohtaisia evästeitäsi täällä.
