Teksti ja kuvat Arto Takalampi
Pitkän linjan nousiaislaisen kuljetusyrittäjän ja kalkitusurakoitsijan Tapani Isotalon ei tarvitse olla huolissaan yrityksen jatkuvuudesta. Sitä pyörittävät nyt hänen neljä poikaansa ja kalkitusvaunua vetää varsinaissuomalaisilla pelloilla jo kolmas sukupolvi. Kalkitus on ollut mukana jossain muodossa lähes koko yrityksen toiminnan ajan 70-luvulta alkaen.
Nousiaislainen yrittäjä ja isoisä Tapani Isotalo seuraa tyytyväisenä, kun yrityksen Kuljetus T&J Isotalo Oy:n Alfa-kalkinlevitysvaunua vetää ammattilaisen ottein pojanpoika Artturi Isotalo.
Kalkittava peltokin on tuttu Isotalolle, sillä sitä viljelevä Pekka Leskinen kalkitsee peltojaan säännöllisesti ja on hänen pitkäaikainen asiakkaansa. Miehet intoutuvatkin muistelemaan pellon laidalla, kuinka Isotalo on aikanaan kuljettanut myös tuhansia tonneja Leskisen pitkään viljelemää sokerijuurikasta.
”Olemme perinteinen kuljetusliike, jolla on nykyisin kuusi autoa ja paljon erilaista kalustoa, muun muassa kaksi lavettia sekä kaksi heinä- ja rehupaalien kuljetusautoa. Ajamme mahdollisimman monen sektorin kuljetuksia, niin munat ovat eri koreissa”, hän sanoo.
Yrityksellä on paljon myös maatalouden eri kuljetuksia. Kalkki kuuluu tähän palettiin ja on ollut mukana toiminnassa lähes alusta asti eli 70-luvulta lähtien.
”Hyvinä kalkitusvuosina kalkituksella on merkittävä osuus yrityksen liikevaihdosta, koska se työllistää levitysyksikön lisäksi autoja ja koneita”, Isotalo korostaa.
Hän on mukana vielä yrityksen toiminnassa hallituksen jäsenenä ja ”apumiehenä”, mutta omistajina tasaosuuksin ja käytännön toimijoina ovat hänen neljä poikaansa Teemu, Tuomo, Topi ja Tatu.
Oman kuljetusuransa Isotalo aloitti 70-luvulla vasta 19-vuotiaana taksiluvan haltijana, aikanaan Suomen nuorimpana. Siitä toiminta laajeni vähitellen kalustoa yksin ja sittemmin yhdessä veljensä Juhanin kanssa lisäten.
90-luvulla toimintaa supistettiin tietoisesti, mutta kun Isotalon pojat tulivat ajokortti-ikään, sitä lähdettiin edelleen lisäämään.
Kuljetusyhtiön kalkitusurakointi ei kuitenkaan alkanut omalla kalkitusvaunulla. Kalkkia ajettiin ensin 70-luvun puolivälissä omalla kuorma-autolla niille viljelijöille, jotka levittivät sitä Maskun maamiesseuran levittimellä omilla traktoreilla vetäen.
Sama jatkui myös nousiaislaiselle kauppiaalle, jolla oli oma kalkitusvaunu. Pian Isotalo teki oman levittimen, jossa oli jo 3,3 metrin työleveys ja laatikkoon mahtui lähes 10 tonnia kalkkia. Aluksi sitä vetivät isännät ja sitten mukaan tuli työntekijä vetämään niille, jotka eivät sitä itse halunneet.
”Toiminta käynnistyi täysimittaisena, kun vuonna 1988 ostettiin oma traktori ja Kapun kymmenmetrinen kalkitusvaunu. Sille oli mahdollista ajaa kuivakalkkia lava-autolla”, Isotalo esittelee koneen silloista tekniikkaa.
Levittimellä ajettiin aina vuoteen 2005 asti, ja se on edelleen toimintakuntoinen, joskaan ei käytössä. Sen tilalle hankittiin tuolloin Nordkalkin teettämä ja märkäkalkkia levittävä Alfa-levitin, jolla on oma tarinansa.
”Nordkalkin johdolla joukko urakoitsijoita suunnitteli levitintä, jossa olisi mukana kaikki siltä vaadittavat hyvät puolet. Näin valmistui levitin, jossa on vaaka, pinta-alamittari ja veto kaikissa pyörissä, ja se seuraa tarkasti traktorin jälkeä.”
”Se myytiin tarjousten perusteella ja niin se jäi meille. Vaikka sen kanssa oli aluksi omat ongelmansa, sen kanssa on porskutettu pian 20 vuotta”, Isotalo sanoo tyytyväisenä.
Vaihtamaan hän ei sitä lähde ja se onkin pidetty huoltamalla ja tarvittaessa korjaamalla koko ajan toimintakuntoisena. Uuden vastaavan koneen hankkiminen olisi iso ja epävarmakin investointi mahdollisten seisontajaksojen vuoksi.
”Täällä Varsinais-Suomessa kalkitus on paljon säiden armoilla ja saattaa olla, että monenakaan talvena ei päästä lainkaan levittämään lumen ja roudan puuttuessa”, hän tarkentaa.
Talvi- ja sänkilevitysten määrät vaihtelevat Isotalon mukaan täysin kelien mukaan, mutta hyvissä olosuhteissa sänkilevitys on yleisempää. Moni viljelijäkin toivoo sitä, koska silloin kalkin saa heti muokattua. Märkänä syksynä ei sängelle lähdetä sotkemaan.
”Jonkin verran levitetään myös muokkauksen yhteydessä keväällä ennen kylvöä, mutta silloin sopivien levityspäivien määrä on hyvin rajallinen”, Isotalo sanoo.
Silloin kun kelit sallivat ja osoitteita on tiedossa, yhdellä traktori-levitin -yksiköllä panostetaan kalkinlevitykseen täysillä Mynämäen, Maskun, Nousiaisen, Raision, Ruskon, Liedon ja Turun alueella. Mahdollisuuksien mukaan pyritään keräämään useampia kohteita samalta kulmakunnalta.
Tilaukset tulevat kauppiaiden kautta ja Isotalon mukaan laskeneissa kalkitusmäärissä näkyy valitettava maatilojen tiukka taloustilanne. Hän kuitenkin huomauttaa, että varsin monista viljelijöistä on tullut kanta-asiakkaita, jotka kalkitsevat säännöllisesti peltojaan.
Itse hän ei ole enää vuosiin ”päässyt” levityshommiin, siitä jälkikasvu on pitänyt huolen. Kortin saatuaan omat pojat siirtyivät levityksestä rekkahommiin, ja nyt urakointivuorossa ovat innokkaina jo pojanpojista kolme vanhinta eli 16-18-vuotiaat Eetu, Artturi ja Aatu.
Lähes kaiken levitettävän kalkin yritys kuljettaa omalla kalustollaan, mikä sujuvoittaa huomattavasti logistiikkaa. Tapani Isotalo käy kuitenkin aina etukäteen paikan päällä pellolla laskemassa, paljonko kalkkia millekin lohkolle tarvitaan.
”Kun pellolle saadaan kerralla oikea määrä, jouduttaa se paljon työtä verrattuna siihen, että koneella vain mennään isännän näyttämälle pellolle. Nyt kone saa tehdä työtä koko ajan, kun kaikki on valmiina.”
Tekniikka kuten paikannusjärjestelmät ovat vuosien mittaan tullut helpottamaan levitysten suunnittelua ja kuljetuksia. Niiden avulla löytyvät asiakkaiden peltolohkot, kasojen paikat ja saa tallennettua sekä levitettävät hehtaarit että määrät.
”Enää ei sitä vaaraa ole, että mennään väärälle pellolle” Isotalo naurahtaa.
Levitystä sujuvoittaa myös, että kalkkia täysperävaunulla kuljettavat pojat tietävät omasta levityskokemuksestaan tarkalleen, miten ja mihin kuormat kipataan levittämisen helpottamiseksi.
Maskulainen maanviljelijä Pekka Leskinen kalkitsee peltojaan säännöllisesti vuosittain, sillä kalkitus on osa normaalia peltojen kasvukunnosta huolehtimista. Peltoala kierretään ylläpitokalkiten lohko kerrallaan.
”Peltojen pH-taso on aika korkea, sillä tilalla on pitkä historia juurikkaanviljelyssä. Kun maat ovat myös vanhaa merenpohjaa eli sulfaattipitoisia alunamaita, ne vaativat kalkkia”, hän korostaa.
Juurikkaanviljely lopetettiin muutama vuosi sitten ja nyt tilan isolla viljelyalalla viljellään syys- ja kevätvehnää, ruista, mallasohraa, suurimokauraa ja öljykasveja. Leskisen mukaan myös näiden hyvän satotason varmistaminen vaatii säännöllistä kalkitusta.
Peltojen peruskunnostukseen on panostettu myös uusinta- ja täydennysojittamalla kaikki pellot kahteen kertaan. Juurikkaanviljelyn vuoksi maat tiivistyivät normaalia herkemmin ja harvaa ojaväliä oli täydennettävä.
Käytämme evästeitä tarjotaksemme sinulle parhaan internetkokemuksen. Antamalla suostumuksen hyväksyt evästeiden käytön evästekäytäntömme mukaisesti.
Kun vierailet millä tahansa verkkosivustolla, se voi tallentaa tai hakea tietoja selaimellesi, enimmäkseen evästeiden muodossa. Hallitse henkilökohtaisia evästeitäsi täällä.
